Loma-ahdistusta...

Vuosikausia loman alkaessa törmäsimme usein yhteen. Toiveet ja unelmat vihdoinkin yhteisestä vapaasta ajasta olivat kovin erilaiset. Toinen odotti paljon yhteistä aikaa ja tekemistä, toinen kaipasi omaa tilaa ja latautumisaikaa. Ja kun tähän vielä liitettiin lasten, sukulaisten tai ystävien toiveet ja odotukset, olivat lomanalut aika ruutia täynnä olevia tynnyreitä. Itse kaipasin nopeasti edes jotain alustavaa suunnitelmaa ja aikataulua loma-ajalle, kun taas kumppani toivoi suunnittelematonta ja spontaania olemista. Jotenkin kuvaavaa tälle oli myös se, että seuraavan loman koittaessa toiveet saattoivat ollakin aivan toisin päin.

Loman alussa saatoimme tehdä pitkää listaa kaikista niistä mahdollisista paikoista ja tapahtumista, joihin nelihenkinen perheemme halusi. Lista oli uuvuttava ja käytännössä aika mahdoton toteuttaa yhden loman aikana. Ja vaikka sitten juoksimme läpi mahdollisimman monipuolisesti kaikkien toiveita läpi, loman lopussa ei ollut kovin tyytyväinen, levollinen ja latautunut olo.

Jossain vaiheessa aloimme ajatella koko loma-aikaa hieman uudesta näkökulmasta. Usein noiden pomppulinnojen, pallomerien, uintiretkien, Linnanmäkien, mökkireissujen jne. taustalla olikin jokin tarve. Ei siis itsessään PowerPark, vaan esimerkiksi jännittävien uusien kokemuksien kokeminen. Tai ei itsessään Ruotsin risteily, vaan yhdessä oleminen ilman kotitöiden vastuita. Ei itsessään pyöräretki Turun saaristoon, vaan liikkuminen yhdessä.

Omien lomiin liittyvien tarpeiden tunnistaminen ei ollut eikä edelleenkään aina ole helppoa. Sitä pitää pieni rehellinen hetki uhrata ensin omassa päässä ajatukselle omista tarpeista. Kaipaanko omaa lepoaikaa, uusia kokemuksia, yhteistä iloa tai kiireetöntä aikaa? Haluanko tilaan luovuudelle vai vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joita ei arjessa kerkiä tai jaksa?

Muutaman lomapäivän jälkeen istahdamme koko perhe hyvän aamupalan jälkeen ja avoimella mielellä miettimään ja kuuntelemaan, mitä kaikkia tarpeita lomaan itse kullakin liittyi. Pienempinä lapset kaipasivat hieman apua, myöhemmin olivat usein taitavampia kuin aikuiset sanottamaan tarpeitaan. On hyvä kuulla toisten toiveista ja tarpeista, turha arvailu ja toisen puolesta ajattelu jäi vähemmälle (ja ainakin minulla vapauttaa rutkasti energiaa, kun ei tarvitse suunnitella kaikkea toisten puolesta…). Hyvältä tuntuu myös saada kertoa omista tarpeistaan ja tulla myös kuulluksi niiden suhteen. Tämän jälkeen on helpompaa lähteä miettimään loma-aikaa ja samalla huolehditaan siitä, että jokaisen tarpeet tulevat huomioiduiksi. Hauskasti myös tarpeista käsin lähteminen tarjoaa usein ihan uudenlaisia ratkaisuja loma-ajan käyttöön. Aina ei tarvitse lähteä kauas, vaan tarpeet voivat täyttyä aivan lähipiirissäkin.

Taidanpa ryhtyä aamupalan laittoon, tämän kesän suunnitelmat vielä tekemättä…