Pesäntyhjennysvietti

"Tyhjään pesään ei saisi jäädä tyhjiä sänkyjä muualle kuin entisiin lastenhuoneisiin." Ehkäpä tuo asiayhteydestään irrottamani Matti J. Kurosen toteamus on ollut tiedostamatta ohjenuoranamme, kun ryhdyimme loppukesästä tuumasta toimeen eli pesän tyhjennykseen.

Varsinainen kipinä tavaroiden läpikäyntiin oli nuorimmaisen kotoa muutto. Hänen muuttonsa realisoi uuden elämänvaiheemme vielä konkreettisemmin kuin esikoisen lähtö parisen vuotta sitten. Lasten liikehdintä liikuttaa meitä, edelleen.

Tuttujen huoneiden ja kaappien tyhjeneminen kouraisee. Silti pesäntyhjennys ei ole vain luopumista ja alasajoa. Se on elämän inventaariota ja sellaisena myös vapauttavaa. Iso elämäntehtävä ja unelma on kääntynyt uuteen vaiheeseen ja siitä kiitollisena on aika uusille unelmille. "Tyhjäkin on tilaa ja tyhjä on täynnä vielä keksimättömiä mahdollisuuksia", toteaa Matti J. Kuronen.

Pesäntyhjennyksen lomassa vahvistui pitkään taustalla virinnyt pohdinta uudesta kodista. Asunnon etsintä kävi kuumana etenkin alkusyksystä. Tämä lisäsi löylyä pesän tyhjennykseen, jotta mahdollinen muutto sekä alku uudessa kodissa olisi helpompi. Tämä on tuonut tyhjennysprosessiin myös kiirettä ja painetta.

Alkusyksyn ajan jälkikasvu on kyllästymiseen saakka päässyt vastailemaan kysymyksiimme: "Mitäs tälle tehdään, haluatko tätä säilyttää, tarvitsetko tuota, meiltä löytyisi tällainenkin, jos haluat...? Esikoinen on saanut tottua tähän vähän pidemmällä aikajänteellä, mutta nuoremmalle kaikki tuli äkkiä. Raukkaparka joutui lyhyessä ajassa sekä seulomaan läpi omat tavaransa (ja elämänhistoriansa) että ottamaan kantaa tulevaisuuden tarpeisiinsa, vaikka omillaan asumisesta ei vielä ollut kokemusta.

Syksyn edetessä tahtimme on hidastunut. Vuosien varrella kertyneen seulonta ja uudelleensijoittaminen ei ole kaiken osalta ihan niin helppoa ja nopeaa. Myöskään uutta ja sopivaa kotia ei ole aivan yksinkertaista ratkaista, kun ei ole ihan pakko just nyt muuttaa. Vanhassa kodissakin on puolensa (kun se vaan olisi pyörämatkan päässä työpaikalta). Ei kai tässä nyt lopulta niin kiire ole ja hiljaa hyvä tulee.

Projekti silti jatkuu ja kotikäynneillään lapsemme joutuvat vielä jonkin aikaa vastailemaan noihin samoihin kysymyksiimme tavaroiden äärellä. Lieneekö pesäntyhjennysvietin sijaan sittenkin kyse pesänrakennusvietin uudesta muodosta? Jälkikasvun varustamisesta ja omasta uudelleen asemoinnista?

Aiemmin siteeraamani Matti J. Kurosen lauseet löytyvät hänen kirjastaan "Vihdoinkin kahden" (Kirjapaja). Minulle tuohon kirjan nimeen kätkeytyy ambivalenssi, jota mieli tässä touhussa kaiketi työstää.

Btw. Parisänkymme lisäksi meillä ei sänkyjä muualla ollutkaan kuin lasten huoneissa ja niistäkin kaksi sänkyä kolmesta on nyt lähtenyt ja jäljellä pari patjaa. Välillä ajatus viivähtää tyhjentyneiden huoneiden rakkaissa muistoissa, mutta sitä vahvemmin kuitenkin sieltä muuttaneiden uusissa seikkailuissa. Tyhjentyneet tilat puolestaan toimivat työhuoneena, väliaikaisena 'kuntosalina' ja vuodesohvaakin jo pohditaan.

-Marko-