"Rakkaus ei ole mikään potaatti"

Suvussamme kulkee monenmoisia viisauksia sukupolvelta toiselle, jotka ovat joskus erittäin käsittämättömiä ja samalla jotenkin lohduttavia. Äitini suusta olen useasti kuullut nuoruuden sydänsuruissani, että "muista ettei rakkaus ole mikään potaatti". Sillä sitten jatkettiin eteenpäin seuraaviin sydänsuruihin tai -iloihin. Se toi kuitenkin hämmentävällä tavalla itselleni usein lohdutusta ja olenkin siirtänyt tätä viisautta eteenpäin omille lapsilleni heidän kohdatessaan ihmissuhteiden haasteita.

Vasta muutama vuosi sitten lähdin oikein syvällisesti pohtimaan tätä jaloa viisautta. Mitä ihmettä voisi tarkoittaa se, ettei rakkaus ole mikään potaatti? Sanonnoilla on yleensä jokin kiinnekohta todellisuuteen ja tilanteeseen, jossa ne ovat alunperin syntyneet.

Potaatti eli peruna on aika arkipäiväinen asia tai ainakin on ollut äitini ja isoäitini sukupolvelle. Satoakin tulee melko pienellä hoivalla, melkein kuin itsestään. Rakkauskin voi olla parhaimmillaan hyvin arkipäiväinen, jokaisen päivän ihana perusruoka. Mutta potaatista poiketen se tarvitsee hoivaa ja huomiota. Ei aina superlannoitusta, mutta pientä huomiota ja näkyväksi tulemista. Joskus myös kunnollista hauduttamista, jotta se maistuisi aivan parhaalta.

Kun ihmissuhteet eivät ole aina menneet ihan kivuttomasti tai kevyesti luistellen, muistan äidin ohjeen. Rakkaus ei ole aina ihan helppoa ja yksinkertaista, se vaatii joskus työtä. Rakkautta ei voi käskeä ja komentaa, sille täytyy antaa kasvutilaa. Ja mitä pidempään elää samassa parisuhteessa, sitä tärkeämpää on muistaa, ettei rakkaus ja toinen ihminen ole aivan itsestäänselvä. Tänä päivänä tuo ajatus rakkaudesta ja potaatista onkin minulle enemmän toimintaan kannustava. Pyrin siis antamaan enemmän tilaa, aikaa ja ravinteita rakkaudelle, jotta se voisi kasvaa ja kukoistaa. Ja kun jotain menee pieleen, kaikki ei ole menetetty. Uusia ituja tulee perunaankin pimeässä.

- Sari -